maanantai 18. helmikuuta 2013

Haavalapun poistaminen = kidutusta

Koko eilinen päivä taisteltiin sen saakelin haavalapun kanssa, joka oli Seralla kiinni niin tiukassa että meinas kaikilta lähtee järki sen kaa. Yhentoista maissa  ajattelin et nyt otan sen pois ku oli justiisa saanu kipulääkkeenkin. No olihan se niin tiukassa että piti viiä suosiolla suihkuun ja yrittää suihkutella se pois. Joo eihä se antanu juur ollenkaa periks ja koira huutaa ku vähänki yritin siitä nyppästä.

Uus yritys jonku ajan päästä. Suihkuteltiin pitempään et pakko sen siitä on sit liueta. Ei toivookaan, pakko jättää se vielä siihen ku ei voinu kiusata Seraa pitempään. Sit ku kuivailin sitä niin huomasin et pyyhkeeseen jäi vähän verta ja kauhukseni huomasin et joo niihä se on vuotanu jo siihen haavalappuun ja siitä läpi. Tuli paniikki et nyt se on pakko ainaki saaha siitä pois mut apua jos se haava  sit repee tai miten paljon se sit oikee vuotaakaan. Ja ku ei yhtään tienny mistä se veri tulee kun lappu on oikeestaan kokonaan vieläki kiinni.

Soitin sitten jo päivystävälle eläinlääkärille, joka oli tietysti Punkaharjulla että oishan tästä vähän matkaa ajaa sitte. Miulla ku ei tietenkään ollu ees autoo itellä täällä sillon, mut se ois vaan pitäny lähtee porukoilta jotenki hakemaan jos tarvis vaatis. No se eläinlääkäri epäili et se lappu on ollu osittain haavassa kiinni niin nyt kun sitä on yritetty ottaa irti niin tihkuttaa sieltä. Suositteli et öljyy laittais siihen liimaosan päälle niin se lähtee paremmin, ja sitten vaan kerralla repäsee niin koskee vähiten. No vetelin siihen sitten rypsiöljyy vähän ja annettiin vaikuttaa jonku aikaa.

Onneks meillä oli kuonokoppa täällä, ku oli joskus Jerelle pitäny hommata kun sillä oli ollu niin paha korvatulehus ettei ois millää antanu laittaa lääkettä. Eli se vaan tiukasti päähän ja pidettii kiinni ja vetäsy. Ihan onneton osa reunasta irtos ja Sera huuti jo sillon aika railakkaasti. Ei voinu kiusata enempää vaan aateltiin antaa sen öljyn vielä vaikuttaa.

Seuraava yritys ja Sera oli jo ihan kauhussaan mitä sille oikee tehään. Olin suunnitellu et nyt riuhtasen kerralla kokonaa. No ei vaan kyenny oikeesti repimään ku toinen rimpuilee ja huutaa ku mikäki. Puoleenväliin se sitte kuitenki jo lähti. Siihen asti haava näytti ihan siistiltä mut ympäriltä vähän ärtyny ja sen teipin alla ollu osa ihan verestävä.. Annettiin Seran taas olla vähän aikaa rauhassa. Se oli kyllä ihan sekasi ja tosi väsyny, kävi vaan sit aina nukkumaan heti.

No tätä seuraavaa yritystä olin taas jo suunnitellu viimeseks mut eihän siitä mitään tullu. Vielä jäi vähän loppuun ja se ku oli tuolta takaa vielä tiukemmin kiinni. Noissa nisissäki ku se teippi kiinni ja ei hyvänen aika ku teki pahaa repiä sitä silleen. Sitte ku vielä just pelotti sieltä taaempaa repiessä et jos se haava repee tai alkaa vuotaa enemmän, sieltä se enemmän oli sillo aiemminki vuotanu. Mutta jälleen siis pieni tauko.

Viimenen repäsy olikin sit jo melko kivuton, ei miltään niin hirveeltä kidutukselta tuntunu ku napsahti irti nopeesti. Sitten otettii kuonokoppa pois ja oltii niin ilosia, Sera otti jo sen kopan sit suuhusa ja lähti kulettelemaan ympäriisä et mihin hittoon tään piilottas ettei vaan enää yhtään kertaa laiteta :D Onneks se sit viimein oli ohi.. Eikä haava enää vuotanu, ärtyny kyllä oli ympäriltä myös, mutta niihän se oli ollu jo heti leikkauksen jälkeenkin. Saatiin sillon siis jo heti siihen antibioottikuuri.



Kun se lappu oli kokonaan poissa niin Seraa alkokin sitten kiinnostamaan se haava jo enemmänkin ja oli pakko laittaa sit tuo kauluri. Siihen asti siis antanu haavan olla melkeen kokonaan rauhassa. Jopa noitten repimisten välissä ei ees uskaltanu vissiin kahtoo et mitä siellä on tapahtunu. Ulkona kun sitten vielä käytiin ennen nukkumaankäyntiä niin en tietenkään pitäny sitä kaulua sillä päällä. Yökshän se on aina pakko laittaa.

Tänään Sera on antanu sen haavan olla jo melko rauhassa eikä oo pietty kauluria koko päivää, kuhan vaan kokoaika vahtii sitä. Sitä kun ahistaa se kauluri niin paljon ja yölläkin on tosi levoton ku ei osais nukkuu se päässä. Samalla siinä on jääny sit omatki yöunet aika vähäsiks. No mutta ehkä se pikkuhiljaa siihen tottuu. Viimeyö jo menikin vähän paremmin. 

Muuten Sera on voinu leikkauksen jälkeen silleen ihan hyvin, tosi väsyny se vaan on ja nukkuu melkeen kokoajan. Söi ja joi jo heti leikkauspäivänä ja seuraavana päivänä teki kaikki tarpeensakin. Ehkä tästä nyt vielä selvitään.. Pitää vaan tarkkailla nyt tuota haavaa ettei vaan pääse tulehtumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti