Jos olet koirasi mielestä maailman paras tyyppi, älä hanki toista mielipidettä

Mentii nyt tänää Jeren kanssa sähläämään sinne agitreeneihin, ja kyllähän se touhu melko koomista olikin. Ymmärtäähän sen kun pariin vuoteen oo pahemmin sen kanssa käyty missää tai ainakaan millääntavalla säännöllisesti niinku sillon joskus. Parhaimmillaa parit agitreenit oli viikossa ja kertaalleen käyty vielä tokossa. Harmittaa et se on jääny nyt tuolleesa, mut ei vaa olevinaan sit oo oikee ollu aikaa ja enemmän keskittyny Seraan. Ja Jere kun on Jere niin ei sen kanssa viiti hirveen tosissaan sit kuitenkaan alkaa mitään vääntämään. Kuhan pietään hauskaa, niinku tänää.

A-esteestä sille on näyttäny tulevan nyt ainakin aikamoinen pakkomielle, vaikka sillon ennen putket veti kyllä sitä aika hyvin. Nyt sinne ei sitte välttämättä ees pahemmin huvittais mennä. Oivoi, ois kyllä pitänny saaha se meijän ensimmäinen veto nauhalle, ei voinu vaan enää ku nauraa :D Mutta nii, hyvä vaan ku on hauskaa.

Leikkasin sitten kynnet vielä Jereltä ku menin porukoilla käymään treenien jälkeen. Ei sitä ois paljoo taas huvittanu, mutta makkaraa ku vähän samalla syöttää niin kyllä se siitä. Helppoo se siihen nähen on mitä Seran kanssa. Siltä ne onneks oli leikannu siellä klinikalla samalla ku oli nukkunu leikkauksesta.

Seran tilanne näyttää nyt ihan hyvältä, turvotus mahasta on jonku verran laskenu ja haava on tosi siisti ja kuiva. Ehkä se siitä. Tänään se oli tietysti ihan sekopäinen ku tajus että mie lähen agilityyn enkä ottanu sitä mukaan. Kuulin jo tuolla rappukäytävässä ku se repi ovee ja sitten oli kuulemma melkeen koko ajan ollu eteisessä oven eessä oottamassa. Voi sitä.. Ihan riemussaan se sit oli ku takas tulin. Haistohan se sit tietysti et Jeren kanssa ollaan oltu liikenteessä. Ens viikonloppunahan ne sitten näkeekin kun mennään sinne porukoille perjantaina yöks.