sateiset liitelyt

Käytiin eilen kentällä agihommissa molempien koirien kanssa. Ja oi vitsit Seraa nyt kepeillä! Siis nostin ne verkot lopuks nyt ihan sinne ylös niin eikös tuo osaa jo pujotella ilman et ne verkot juurikaan estää sitä tekemästä väärin :) Tosin sit huomasin että tää toteutu vaan kun Sera oli miun vasemmalla puolella, muuten teki lopun väärin. Eli toistoo vaan paljon nyt sinne vaikeemmallekin puolelle ja pitää keppien lopussa pitää verkot vielä vähän matalemmalla.

 

Mut jes kyllä se siitä vielä ja ahkeraan ku vaan nyt käyään niin sitä nopeemmin edetään. Käytiin tuossa keskiviikkonakin hallilla keppejä tekemässä ja keinua myös. Ehkä myö sit kesän lopulla oikeesti oltas jo kisakunnossa. Toivoa saa tietysti aina. Huomenna ois taas treenit niin katotaa miltä näyttää sitte taas tilanne.

 

Tuossa vähän videoo ku tehtiin pientä ratapätkää myös eilen. Käkiki tuntuu kukkuvan taustalla :D

  





 

 

Tuolta ku tultiin niin otin Jerenki kämpille illaks ja ihan hyvinhä tuo nyt viihty sielläkin.

Sekalaista meininkiä

Onhan jääny taas kirjottelematta. Noo mut koirat on paljon juoksennellu nyt porukoilla vapaana ja lauantaina kävi kaveriki leikkimässä. Oliki uus tuttavuus nyt tuo parivuotias seropiuros. Hyvinhän nuo juttuun tuli ja ainaki liikuntaa saivat ku hirvee ravi päällä ja uimaanki piti hyppiä kokoajan. Jereä tosin alko sit ukkosen jyrinä pelottaa jo liikaa niin se piti päästää takkahuoneeseen tärisemään -.-
Sisälle ku sitte mentiin ni Seralta alko jo sit pikkuhiljaa mennä vähän hermo tähän nuorempaan kaveriin ku sillä sitä ylimäärästä energiaa tuntu vaan riittävän :D Lähettiinki siitä sit kotia kohti ni pääs Seraki nukkumaan.

Sit se alkoki jo pelottamaan..

 Joskus kuukaus sitten oli tarkotus laittaa agivideoita kun kävin Seran ja Jeren kanssa kentällä, mut sit meni hermo tähän ku en saanu niitä laitettuu. Youtuben kauttaha tuo näyttäs onnistuvanki, niin laitan nyt tähän tuon yhen ku en muita tähän hätään enää löytänykkää.

                             

Ois kyllä hyvä saaha useemminki tekemisiää nauhalle niin siitä sen vasta kunnolla näkee mitä on sählänny. Muuten sitä välillä kuvittelee ohjanneesa esim ihan hyvin jonku jutun, mut "koira ei vaan jostain syystä tehny sitä oikein", vaikka nauhalta sit näkee että ei siinä kohassa oikeesti kyllä ollu yhtään mitään näkyvää ohjausta :D

Seralla ku on niin kova meno aina päällä ni tuntuu ettei kerkee sit sanaakaan ite saaha enää suusta, ainakaa että se käsky kerkeis ajoissa tulemaan. Tuossaki Sera ois varsi irronnu putkeen ku ois ajoissa huutanu ja ehkä se johtuu tuosta vastasella käellä ohjaamisestaki.

Tänään käytiin sitte keinua treenaamassa Seran kanssa hallilla ja siinähän meillä sitä työtä riittääki. Pitää nyt vaan useesti käyä muutaman kerran sitä ottamassa ni alkaa tottumaan. Aika hyvin se kyllä tänään meni ku uskalsin vapaanaki sen siihen päästää, tosin sitä pitää vielä laskee hitaammin ettei kolaha ja ihan matalallahan se on. Noh mut kyllä seki siitä vielä.

Sulkavan mätsärit ja agihommia

Käytiin eilen Sulkavalla mätsäreissä molempien koirien kanssa. Ihan jees meni ja Sera tuli sit sinisten neljänneks. Jeren kanssa kävi vähän kusisesti kun luulin et monirotusten ryhmä on ihan erillään, mutta sitten sotkivatkin kaikki sinisen nauhan saaneet samaan kehään eli noitte molempien ois pitäny olla siellä yhtäaikaa. Noh, eihän siinä.

Seralla on nyt karvat vaan jatkanu lähtemistää ja se on kyllä ihan naku nyt. Ois tuomari luullu siellä sitä joksku vuoden ikäseks ku niin penskalta näyttää. Oha se tietysti muutenki niin pikkutyttö.

Tänään mentiin sit sen kanssa jo agitreeneihin ja matalilla hypyillä nyt vaan alkuun. Ihan hyvinhän se menee taas tauonki jälkeen ja virtaa kyllä riittää. Kepit meni nyt radan yhteyessä tosi hyvin ja kontaktit ottaa myös. Naksutinki unohtu kotiin mut eipä tuo haitannu.

Keinun kanssa se on kyllä vaan ongelmallista ku Sera vetää hepulit heti kun vähän vaikeutetaan. Siis huoh jos se joskus keinun tulee vielä menemään ihan ok niin hieno homma :D Mut töitä siinä kyllä riittää.

No tästä se kuitenki nyt lähtee Seran kanssa taas ja kohta alotetaa kyllä kunnon tehotreeni et alettas kunnolla etenemään. Ens viikolla varmaan siirrytään jo kentälle ja pitää sitte sitä iteki mahollisimman usein koittaa varailla. Ei se kerran viikkoo käyminen oikee mihinkään riitä. Jereäki pitää koittaa mukaan ottaa sitten aina ku mahollista. Tänää se oli kyllä ihan hädissää ku kahto et eiks hää enää pääsekää sinne.

Serpan iho

Mie nyt laitan muutaman kuvan tuosta Seran mahasta ku kirjottelin viimeks et on iho tummunu.

No ei noista nyt oikeen ota selvää ku huonoja kuvia mut jokatapauksessa tuollane harmahtavaha se on. Et oisko sitte jotenki siitä ku karvat leikattu niin muuttu pigmentti siltä alueelta.

Olin suunnitellu et jos sitä ois jo ens sunnuntaina menny Seran kaa agilityyn, mut ei meillä ookaan treenejä joten siirretään nyt sitten vielä viikolla niin ompahan taukoo pietty ainakin. Johan siitä leikkauksesta on kumminki yli kaks kuukautta.

Seran syntymäpäivä

Tänään se Sera täytti sitten neljä vuotta :) ja Jerellähän oli synttärit viikko sitten niin tein niille molemmille jo viime viikonloppuna kakut. Olikin ihan uus kokeilu tuo siansydän. En uskaltanu raakana antaa niin keitin kaurapuuron kanssa ja  niitten "kakkujen" päälle sit kermaviili ja vähän koristeita.

Hyvinhän tuo maistu vaikka alkuun vähän näytti niitäki arveluttavan :D Sitä puurosoossia jäiki sit tähelle ihan jonku verran niin saivat pari päivää vielä herkutella. Nuo päällä olevat kalat("kynttilät") on kiviuunikuivattuja kuoreja, joita piti myöski kerran tässä kokeilla ostaa. Kovasti ne tykkää mut ihan karsee ja voimakas haju niissä kyllä. Herättääpähän koiran huomion ainaki.

Tänään annoin nyt Seralle vielä tuon ydinluun. Sen kanssa nyt meneeki sillä taas koko ilta. Ja yölläkin se pitää yleesä sitä vielä hautoo ettei kukaan vaan ryöstä. Nuo jäiset raa'at ydinluut on ollu hyviä kun niistä ei mitään luunpaloja hirveemmin irtoo eikä mee muutenkaan maha sekasin. Ei Seralta yleesä oo menny sellasesta kuivatustakaa jutusta, mut onhan nää nyt paljon halvempiaki.

sammakko :D

Ja taas on uus ihmetyksen aihe tuon Seran haava-alueen kanssa. Tai no siis kun koko sen mahan ja nivusten alueen iho on nyt tummunu aika paljon. Menny sellaseks aika harmaaks. Ei se sitä erityisemmin raavi eikä se oo ärtyneen näkönen muutenkaan, ihan vaan on väri vaihtunu. En oo sit eläinlääkärillekään soittanu, pitää nyt kahtoo. Ehkä se on ihan normaalia? Tiiä näistä.
Kuvaa en nyt saa otettuu ku se on niin tohkeissaan tuon luusa kanssa. Pitää laittaa sit joku päivä vaikka.

Sera on nyt kyllä voinu oikein hyvin ja ollu virkee ihtesä. Ihan hermona käy ku lähen vaan vieläki Jeren kanssa agilityyn. Mut ehkä tässä parin viikon päästä jo vois Seran jo viiäki sinne. Mieki ootan kyllä jo innolla et pääsee sen kanssa tosissaa treenaamaan ku Jeren kanssa se on mitä on. Tavotteeks aattelin nyt ottaa että kesän jälkee pitää olla jo kisavalmis ja osallistuttas mahollisesti sit elokuussa virallisiin ku ois Savonlinnaan tulossa sillonki.

Nyt ollaan kovasti targettia nokittu että luonnistus sitte hyvin kontaktit kuha päästään tositoimiin. Hyvin se sen kyllä ainakin hakee jo.

Kerimäen mätsärit

Käytiin tänään Jeren kaa Kerimäellä mätsäreissä. Aattelin et samalla tsekkaa sit sen kennelkerhon hallin kun ei siellä ollu vielä tullu käytyy. Seraa en nyt jaksanu oottaa kun se ei oikeen noista näyttelytouhuista niin innostu ja oo sit kovin edustava. Se virallisissa näyttelyissä ravaaminen kun ei oo ihan miunkaan juttu. Kyllä myö ihan joissaki käytiin sillon kun Sera oli nuorempi mut sit se vaan jäi. En jaksa nyt käyä selittämään syitä miks ne hommat minuu ärsyttää. Mut ehkä sinne pitäs tässä joskus vielä eksyy, jos sattus jossain tässä lähellä vaikka olemaan.

Tälläkertaa monirotuset oliki jo aika alkupäässä niin ei tarvinnu ootella kauheen kauaa niinkun yleesä ku ne on ollu siellä viimesimpänä. Jere tuli sit kolmanneks ja lähettiin melko samointein pois. Oli kyllä kauniita koiria ja tais seropi voittaa tälläkertaa koko mätsinki ;)

Vähän kyllä huvitti kun tuomariki sano että vois luulla vaikka kuuskuiseks tuota miun kuusvuotiasta kun sen verran virtaa löytyy :D Ei sillä, kyllä mie ihan tyytyväinen oon siihen miten se siellä käyttäyty.

Ei ois tainnu Jerelle kolmossija kelvata :D

Lohikuutioita

Ostin Seralle eilen koirien pakaste lohikuutioita, että pitkästä aikaa saa vähän jotain muutakin kun raksuja. Ja hyvinhän nuo on maistunu kun keitin riisin kanssa ja muutaman oon sitte antanu raakana ja ihan jäisenäkin.

Oli suunnitelmissa ostaa sitä koirien puuroainesta ja tehhä se naudanmahan kanssa, mut eihän sitä citymarketissa ollukaan. Ja sitä mahaa en rupee kyllä keittämään, huh mikä haju siitä tuleekaan.. Noh mut tuollasta sit tälläkertaa :)

Hyvää naistenpäivää!

Toivottelee Jere :)

Mietelauseita koirista

Miulla on nyt ollu lainassa tuollanen kirja(Adriano Bacchella, Koirat), jossa on ihania kuvia ja mietelauseita koirista. Muutenki keräilen noita viisaita sanoja aina ylös tai lueskelen huvikseen.

Mut laitan nyt tähän joitakin ja samalla vähän sekalaisia kuvia noista miun apinoista.

Keskivertokoira on mukavampi kuin keskiverto ihminen. [Andrew A. Rooney]

Rakasta minua, rakasta koiraani. [Roomalainen sananlasku]

Mitä enemmän opin ilmisistä, sitä enemmän pidän koirista. [Jeanne-Marie Ronald]

Koirat eivät ole koko elämämme, mutta tekevät elämästämme kokonaisen. [Roger Caras]

Maailmassa ei ole parempaa psykiatria kuin naamaasi nuoleva koiranpentu. [Andrew A. Rooney]

Olipa talosi kuinka suuri tahansa, koiranpentusi on aina kannoillasi. [Pamela Dugdale]

Miten helppoa koiran onkaan kasvattaa pentunsa hyvin, ja miten vaikeaa meidän on tehdä samoin. [Danilo Mainardi]

Koira voi ilmaista hännällään muutamassa minuutissa enemmän kuin sen omistaja kielellään muutamassa tunnissa. [Tuntematon]

Koiran tuoma suuri ilo on siinä, että ihminen saa olla hölmö sen seurassa, eikä se toru vaan hassuttelee itsekin. [Samuel Butler]

Tarinat kertovat useammin koirien kuin ystävien uskollisuudesta. [Alexander Pope]

Jos sinulla on koira seuranasi, talven synkkyys kevenee. [Vanha provencelainen sananlasku]

Rahalla voit saada melko hyvän koiran, mutta rahalla et saa sitä heiluttamaan häntäänsä. [Josh Billings]

Kukaan muu ei arvosta sanojesi erityistä nerokkuutta niin kuin koira.  [Christopher Morley]

Koira on tämän maailman ainut olento, joka rakastaa sinua enemmän kuin itseään. [Josh Billings]

Koirat tulevat kun niitä kutsutaan; kissat ottavat viestin vastaan ja palaavat asiaan. [ Mary Bly]

Tuijota koiraasi silmiin ja yritä väittää, ettei eläimillä ole sielua. [Victor Hugo]

Ihmisen sielua voi arvostella sen mukaan, miten se kohtelee koiraansa. [Charles Doran]

Koirien syvä hiljaisuus rauhoittaa meidät ihmisten turhilta sanoilta. [Jean-Michel Chaumont]

Kaikki lemmikit pitävät seuraa, vain koira on ystävä. [Konrad Lorenz]

Koira onnistuu harvoin nostamaan ihmisen omalle viisauden tasolleen, mutta ihminen onnistuu usein raahaamaan koiran omalleen. [James Thurber]

Jos koirasi on liian lihava, sinä et saa riittävästi liikuntaa. [Tuntematon]

Ei enää kauluria

Tänään lähti tikit Seralta ja ai että ku ei tarvii enää sitä kauluria, kyllä se on onnessaa ku ei nyt yökskää laiteta. Onhan se siihen jo tottunu ja osannu ihan hyvin nukkuu se päässä, mut kun ei se pystyny juomaan eikä mitään sen kaa.

Toissayönä se oli tosi levoton ravas paikasta toiseen ja nuoli kokoajan sitä kauluria.. Sinä yönä myö ei sit kumpikaan sen kanssa pahemmin nukuttu. Täyskuukin oli vielä, mikä ainakin miuhun vaikuttaa, mutta voiko se tehhä elukatki levottomiks? No mutta aamuyöstä tosiaan mie sit jo katoin et se nieleskeli hirveen vaikeesti jo et oli se kaula kipeytyny siinä riehuessa. Oli se sitten eilisen vielä sellanen että näytti kivuliaalta se nieleminen ja mie aattelin et hitto tiiä mikä siihenki jo nyt on tullu.

Vaihoin sit sen tikkienpoistoajan tälle päivälle, kun pystyinki viemään ja et päästään jo eroon siitä kaulurista. Aamulla Sera ei sit enää niin vaikeesti nielly eikä nyt oo myöhemminkään enää silleen. Vaikka tänään joutu nyt ekaa kertaa leikkauksen jälkeen olemaan päivän yksin ja vielä se "kupu" päässä. Lääkäri kahto sit vielä haavan ennenkö otettiin ne tikit, se maha kun kuitenki vähän vielä on turvoksissa. Mutta hyvältähän se jo näytti ja saatiin ne pois.

Jos olet koirasi mielestä maailman paras tyyppi, älä hanki toista mielipidettä

Mentii nyt tänää Jeren kanssa sähläämään sinne agitreeneihin, ja kyllähän se touhu melko koomista olikin. Ymmärtäähän sen kun pariin vuoteen oo pahemmin sen kanssa käyty missää tai ainakaan millääntavalla säännöllisesti niinku sillon joskus. Parhaimmillaa parit agitreenit oli viikossa ja kertaalleen käyty vielä tokossa. Harmittaa et se on jääny nyt tuolleesa, mut ei vaa olevinaan sit oo oikee ollu aikaa ja enemmän keskittyny Seraan. Ja Jere kun on Jere niin ei sen kanssa viiti hirveen tosissaan sit kuitenkaan alkaa mitään vääntämään. Kuhan pietään hauskaa, niinku tänää.

A-esteestä sille on näyttäny tulevan nyt ainakin aikamoinen pakkomielle, vaikka sillon ennen putket veti kyllä sitä aika hyvin. Nyt sinne ei sitte välttämättä ees pahemmin huvittais mennä. Oivoi, ois kyllä pitänny saaha se meijän ensimmäinen veto nauhalle, ei voinu vaan enää ku nauraa :D Mutta nii, hyvä vaan ku on hauskaa.

Leikkasin sitten kynnet vielä Jereltä ku menin porukoilla käymään treenien jälkeen. Ei sitä ois paljoo taas huvittanu, mutta makkaraa ku vähän samalla syöttää niin kyllä se siitä. Helppoo se siihen nähen on mitä Seran kanssa. Siltä ne onneks oli leikannu siellä klinikalla samalla ku oli nukkunu leikkauksesta.

Seran tilanne näyttää nyt ihan hyvältä, turvotus mahasta on jonku verran laskenu ja haava on tosi siisti ja kuiva. Ehkä se siitä. Tänään se oli tietysti ihan sekopäinen ku tajus että mie lähen agilityyn enkä ottanu sitä mukaan. Kuulin jo tuolla rappukäytävässä ku se repi ovee ja sitten oli kuulemma melkeen koko ajan ollu eteisessä oven eessä oottamassa. Voi sitä.. Ihan riemussaan se sit oli ku takas tulin. Haistohan se sit tietysti et Jeren kanssa ollaan oltu liikenteessä. Ens viikonloppunahan ne sitten näkeekin kun mennään sinne porukoille perjantaina yöks.

Pientä takapakkia leikkauksen jälkeen

Käytiin taas vaihteeks tänään Tuhatjalassa, kun eilen aloin kiinnittää huomiota tuohon Seran turvonneeseen mahaan. Olin vaan aiemmin tuijottanu ulkoopäin sitä haavaa, joka onkin nyt tosi siisti. Eli sellanen pallura vähän niinkun tuossa etuosassa haavaa. Sitten tänä aamuna katoin niin näytti vähän tihkuttavan sieltä haavasta verta. No soitin sit sinne Tuhatjalkaan ja sanovat että tulla näyttämään. Oma jännityksensä oli vielä siinä miten päästään vai päästäänkö siellä ees käymään, mutta kyllähän tuo sitten onnistu.

Lääkäri sitten kahto haavan ja totes et siellä sisällä on tulehusta kun on sisemmät tikit reagoinu ja se nykynen antibiootti ei oo oikein tehonnu. Kuitenkaan ei ollu ne tikit pettäny ja aennu, mitä nyt jo olin tietysti kerenny panikoimaan. Saatiin sitten uus antibiootti, jota syyäänkin nyt kaks viikkoo. Jos turvotus lisääntyy tai se pallura muuttuu sellaseks ettei mee sinne sisälle takas niin pitää ottaa yhteyttä kun on sitten varmaan jo ne sisemmät tikit pettäny. No toivotaan ettei niin kuitenkaan käy.. Lauantaina pitää joka tapauksessa soittaa sinne, että miltä tilanne näyttää.

Miehän olin huolestunu myös siitä kun Sera on edelleenkin ollu niin väsyny että nukkuu lähes kokoajan. Varmaanhan se tekee tuo tulehus nyt sitä, ja tänäänhän tuo on kyllä jo vaikuttanukin vähän pirteemmältä. Vähän jo koventi ääntäkin kun tulin kotiin ja on seuraillu silmät pyöreenä meijän tekemisiä. Kunhan ei nyt liikaa riehaantuis kuitenkaan, kun vielä pitäis ottaa jonku aikaa ihan iisisti.

Toivottavasti nuo uuet antibiootit nyt alkas sitte vaikuttamaan ja selvittäis tästäkin taas eteenpäin. Ainahan sitä jotain pientä ainakin pitää tulla ettei liian helpoks kävis tää elämä.

Haavalapun poistaminen = kidutusta

Koko eilinen päivä taisteltiin sen saakelin haavalapun kanssa, joka oli Seralla kiinni niin tiukassa että meinas kaikilta lähtee järki sen kaa. Yhentoista maissa  ajattelin et nyt otan sen pois ku oli justiisa saanu kipulääkkeenkin. No olihan se niin tiukassa että piti viiä suosiolla suihkuun ja yrittää suihkutella se pois. Joo eihä se antanu juur ollenkaa periks ja koira huutaa ku vähänki yritin siitä nyppästä.

Uus yritys jonku ajan päästä. Suihkuteltiin pitempään et pakko sen siitä on sit liueta. Ei toivookaan, pakko jättää se vielä siihen ku ei voinu kiusata Seraa pitempään. Sit ku kuivailin sitä niin huomasin et pyyhkeeseen jäi vähän verta ja kauhukseni huomasin et joo niihä se on vuotanu jo siihen haavalappuun ja siitä läpi. Tuli paniikki et nyt se on pakko ainaki saaha siitä pois mut apua jos se haava  sit repee tai miten paljon se sit oikee vuotaakaan. Ja ku ei yhtään tienny mistä se veri tulee kun lappu on oikeestaan kokonaan vieläki kiinni.

Soitin sitten jo päivystävälle eläinlääkärille, joka oli tietysti Punkaharjulla että oishan tästä vähän matkaa ajaa sitte. Miulla ku ei tietenkään ollu ees autoo itellä täällä sillon, mut se ois vaan pitäny lähtee porukoilta jotenki hakemaan jos tarvis vaatis. No se eläinlääkäri epäili et se lappu on ollu osittain haavassa kiinni niin nyt kun sitä on yritetty ottaa irti niin tihkuttaa sieltä. Suositteli et öljyy laittais siihen liimaosan päälle niin se lähtee paremmin, ja sitten vaan kerralla repäsee niin koskee vähiten. No vetelin siihen sitten rypsiöljyy vähän ja annettiin vaikuttaa jonku aikaa.

Onneks meillä oli kuonokoppa täällä, ku oli joskus Jerelle pitäny hommata kun sillä oli ollu niin paha korvatulehus ettei ois millää antanu laittaa lääkettä. Eli se vaan tiukasti päähän ja pidettii kiinni ja vetäsy. Ihan onneton osa reunasta irtos ja Sera huuti jo sillon aika railakkaasti. Ei voinu kiusata enempää vaan aateltiin antaa sen öljyn vielä vaikuttaa.

Seuraava yritys ja Sera oli jo ihan kauhussaan mitä sille oikee tehään. Olin suunnitellu et nyt riuhtasen kerralla kokonaa. No ei vaan kyenny oikeesti repimään ku toinen rimpuilee ja huutaa ku mikäki. Puoleenväliin se sitte kuitenki jo lähti. Siihen asti haava näytti ihan siistiltä mut ympäriltä vähän ärtyny ja sen teipin alla ollu osa ihan verestävä.. Annettiin Seran taas olla vähän aikaa rauhassa. Se oli kyllä ihan sekasi ja tosi väsyny, kävi vaan sit aina nukkumaan heti.

No tätä seuraavaa yritystä olin taas jo suunnitellu viimeseks mut eihän siitä mitään tullu. Vielä jäi vähän loppuun ja se ku oli tuolta takaa vielä tiukemmin kiinni. Noissa nisissäki ku se teippi kiinni ja ei hyvänen aika ku teki pahaa repiä sitä silleen. Sitte ku vielä just pelotti sieltä taaempaa repiessä et jos se haava repee tai alkaa vuotaa enemmän, sieltä se enemmän oli sillo aiemminki vuotanu. Mutta jälleen siis pieni tauko.

Viimenen repäsy olikin sit jo melko kivuton, ei miltään niin hirveeltä kidutukselta tuntunu ku napsahti irti nopeesti. Sitten otettii kuonokoppa pois ja oltii niin ilosia, Sera otti jo sen kopan sit suuhusa ja lähti kulettelemaan ympäriisä et mihin hittoon tään piilottas ettei vaan enää yhtään kertaa laiteta :D Onneks se sit viimein oli ohi.. Eikä haava enää vuotanu, ärtyny kyllä oli ympäriltä myös, mutta niihän se oli ollu jo heti leikkauksen jälkeenkin. Saatiin sillon siis jo heti siihen antibioottikuuri.

Kun se lappu oli kokonaan poissa niin Seraa alkokin sitten kiinnostamaan se haava jo enemmänkin ja oli pakko laittaa sit tuo kauluri. Siihen asti siis antanu haavan olla melkeen kokonaan rauhassa. Jopa noitten repimisten välissä ei ees uskaltanu vissiin kahtoo et mitä siellä on tapahtunu. Ulkona kun sitten vielä käytiin ennen nukkumaankäyntiä niin en tietenkään pitäny sitä kaulua sillä päällä. Yökshän se on aina pakko laittaa.

Tänään Sera on antanu sen haavan olla jo melko rauhassa eikä oo pietty kauluria koko päivää, kuhan vaan kokoaika vahtii sitä. Sitä kun ahistaa se kauluri niin paljon ja yölläkin on tosi levoton ku ei osais nukkuu se päässä. Samalla siinä on jääny sit omatki yöunet aika vähäsiks. No mutta ehkä se pikkuhiljaa siihen tottuu. Viimeyö jo menikin vähän paremmin. 

Muuten Sera on voinu leikkauksen jälkeen silleen ihan hyvin, tosi väsyny se vaan on ja nukkuu melkeen kokoajan. Söi ja joi jo heti leikkauspäivänä ja seuraavana päivänä teki kaikki tarpeensakin. Ehkä tästä nyt vielä selvitään.. Pitää vaan tarkkailla nyt tuota haavaa ettei vaan pääse tulehtumaan.

Seran sterilointi

Juu kaheksaks vietiin Sera sinne Tuhatjalkaan ja sit pistettiin se rauhottava. Piti siinä 5-10 minuutin päästä jo nuukahtaa, mutta yllätys tää kaveri ei sit ois luovuttanu niin millää. Meijän piti sit siitä jo lähteeki ku Sera jäi hökkyröimään sit toiseen huoneeseen että rauhottus viimein ja nukahtas. Kohtu ja munasarjat siltä tosiaa sit poistettii kokonaa.

Sitte lähin vaile kaks hakemaan sen sieltä pois ja ininä jo kuuluki sieltä heti. Se oli hoitajan kaa toimistossa siellä ku oli huutanu ilmeisesti niin kovasti siellä huoneessa herättyään. No ei ollu yllätys sekää. Maksoin siinä sitte (103 euroo jäi omavastuuks ku vakuutus tosiaan onneks sit korvas ja muuten ois ollu jotain yli 400 euroo) ja kuuntelin hoito-ohjeet jotka sit tuli kyllä paperillaki. Ja sithä se Sera sieltä ihan pökkyrässä jo tuliki. Niin ja no sit sillä oli ärtyny se haava-alue vähän enemmänki ja jo sillon ku karvat ajettiin mut siihen sit oli jotai voidetta laitettu. Ei tuo lapun ympäristö nyt hirveen ärtyneeltä näytä kuitenkaan niin en oo ottanu sitä vielä pois.

Kotiin ku päästiin niin uikutti vaa ja önis tuossa. Sit alko pikkuhiljaa väsähtämään ja seiso sit vaa paikallaa ja kahteli seinille. Nukutti ihan hirveesti mutta ei voinu antaa periks että ois käyny makaamaan. No kaatuuhan se siinä meinas kokoaika ja muutaman kerran nokalleen tömpsähtiki.

Mie sit viimein vein sen käymään ulkona jos sen jälkee suostus käymään nukkumaan. Vaikka eka aattelin et en siinä kunnossa raahaa sitä sinne mut kyllä se sitte pitkät pissat sinne teki ja ku takas tultiin niin kävi viimein makuulle ja nukahti kunnolla. Onhan se tuossa jo pari tuntia nukkunukin. Välillä vähän nostaa päätä ja örisöö.

Vielä ei tosiaa oo sit syöny ainakaa mitään ja luulen ettei enää tänää mee. Kuha nyt jois vaikka ees vähän. Nii ja tosiaan tuo kauluri otettii siltä jo pois siinä jossai vaiheessa ku möllötti vaan paikallaa, eikä se sit oo tähän mennessä oikeestaa ees yrittäny tuota haavaa mennä kaivamaan. Saa nähä miten sitte ku herää. Toivottavasti se yönki nyt sais nukuttuu rauhassa. Saa nähä miten sen saa sit vaa sängystä pysymään poissa ku ei kannattas varmaan nyt hirveesti hypellä.. Sohville nyt voi jotain tuoleja virittää.

Leikkaus lähestyy

Huomenna se kohtu Seralta sitten lähtee. Kaheksalta jo vien sen sinne eläinlääkärille ennen töihin menoo ja sit lähen aiempaa töistä että pääsis joskus kahen maissa hakemaan sen sieltä pois. Varmaan huutaa sit vaa siellä kuha herää vissii jo tunti leikkauksen jälkeen.. Mut ei voi mitään, ku en mie kesken päivänkään sitä sit oikee viiti lähtee viemään kotiin ku en ite vois jäähä sen kaa sinne.

Mut nii, se syy miks Sera yleesäki nyt leikataan on se, että valeraskauksia on ensinnäkin tullu oikeestaan joka juoksujen jälkeen. Sitä raivostuttavaa pesän tekoo, eli sohvan ja lattian raapimista ihan hulluna ja sit muutenki ärhentelyjä varsinki Jerelle. No, ne valeraskauethan sitte vaan altistaa kaikille mahollisille ongelmille. Joita nyt sitte viime valeraskauen aikaan ilmenikin.. Ensin se alko nisätulehuksesta ja siihen sai antibiootit ja valeraskauslääkettä(joka on muute tajuttoman kallista, mut onneks vakuutus korvaa). Noh tulehus hävis mut maidon tulo vaan jatku, ja kohta Sera oliki ihan kauheen väsyny ja nuoli sitä alapäätä kokoaika. Se oliki sit lievää kohtutulehusta ja sen valeraskauen aiheuttamaa masennusta. Taas antibioottia ja valeraskauslääkettä.

Se oli kyllä vielä kaikenhuippu ku lähin siis kesken työpäivän viemään sitä sen väsymyksen takia sinne eläinlääkäriin, niin ku tulin hakemaan sen täältä niin sillä oli kuono ihan turvonnu ja sellanen uus pesusieni oli lattialla. Se oli siis ilmeisesti sitä haistellu ja saanu jonku allergisen reaktion. Vaikkei siis ollu järsiny sitä tai mitään. Kuonosta se turvotus sit alko laskeeki illalla mut eikös se vielä seuraavana päivänä levinny jotenki ihmeellisesti tuonne toiseen silmään. Se sit melkee muurautu eka kiinni mut kyllä se turvotus siitä sit alko laskee ja yöllä hävis kokonaan. Tuossa kuvassaki se on jo kerenny laskee ennenkö tajusin sen ottaa.

Ja tässä syyllinen:

Mut jos nyt mennään asiaan, niin antibioottikuurin jälkeen se kohtutulehus sitte häviskin ja Sera virkisty, mutta maitoo tuli vähän vieläkin. Mut sekin sitte loppu viimein. Kuukauen päästä siitä sitte olis mahollista ja suotavaakin leikata, eli nyt.

Vähänhän se pelottaa tietysti et miten nyt menee yleesäki leikkaus ja toipuminen, ja sit ihan muut maholliset muutokset koirassa myöhemmin. No aineenvaihunta varsin laskee ja pitää alkaa tuonki kanssa sitä ruokaa vahtimaan enemmän. Jerehä se kastraation jälkee alko lihomaan aika paljon, sillon ku ei sitäennen paljon oltu ruoka-annoksia mietitty ja liekö sit ollu melkee jatkuvasti tarjollakin se ruoka. 

Luonne sit vaa muuttu sillon Jerellä parempaan suuntaan ku rauhottu ja kaikki nartun hajuista villiintymiset meni sit ohi. Mut nartuista ku ei vissii aina oikeen tiiä miten se leikkaus vaikuttaa. Toivotaan nyt sitte vaan parasta et vaikka rauhottus vähän :p Juoksut ja valeraskauet sit onneks kuitenkin on historiaa.

Noh, se pitää nyt toivoo että Seran leikkaus menee sitten huomenna hyvin ja se vielä jollaintavalla täysjärkiseks sen jälkeen jää. No eiköhän. Ja se tosiaan leikataan tuolla Tuhatjalassa, nyt ku se vielä toivonmukaan ainakin menee siitä vakuutuksesta. Mutta täytynee palailla asiaan sitten huomenna leikkauksen jälkeen.

Niin ja muuten hyvää ystävänpäivää! :D

Viimeiset liitelyt ennen taukoa

Tänään riehuttiin Seran kanssa möllihyppisradalla yhdistyksen järjestämissä epiksissä ja jäätiin siihen perään sitten vielä tekemään pienet keppitreenit. Sekopäinenhän tuo oli kuten aina, mutta nyt jotenkin vielä tavallista räväkämmällä päällä. No hyvähän se on että intoa riittää, vähän kärsivällisyyttä kun vaan sais lisää niin hyvä tulee..

Noh ei ainakaan rimat meillä kovin usein tipu.. :D

Mut tosiaan rata oli sit melko vauhdikas ja eihän miulla ollu toivookaan keretä ajoissa mihinkään. Tai no joo, ois ehkä ollu ku ois muutaman kohan vähän paremmin ohjannu. Miun vikahan se kuitenkin on jos mönkään mennään ja sen se ilmasee kyllä Serakin jo räyhäämällä miulle siellä kesken radan. Tulokseks saatiin sit kuitenkin uusintaradalta 5 ja oltiin meijän luokan kolmansia. Se oli kyllä kanssa pelastus, että pääsin alottamaan radan melkeen yhtä aikaa koiran kanssa, tuo kun ei siinä mielentilassa taas kovin pitkin ois paikallaan pysyny.

Kepit menee nyt ihan jees verkoilla. Alotettiin niitten kanssa nyt vähän aikaa sitten, kun  kujat ei enää oo hallilla ja ehkäpä myö muutenki noilla päästäs etenemään nopeemmin.Vähän tietysti pelotti tuon rämäpään kanssa et miten se vielä ihtesä niihin verkkohin sotkee, mut ei nyt tähän mennessä ainakaa oo ongelmia ollu. Mitä nyt tänää veti voltin siinä lopussa, hätäili sit vissii et millon se patukka jo lentää. Pitää siis olla tarkkana sen palkkaamisen kaa. 

Mutta niin, se oiski nyt sitte reilun kuukauen tauko eessä, nimittäin Sera steriloidaan sit ensviikon perjantaina. Aiemmin olin aatellu et käyään vielä viikolla hallilla tekemässä jotain, mut luulen et ei sit kuitenkaan ehitä. Saa nyt nähdä. Jeren kaa mie nyt sitte varmaan käyn noissa treeneissä sen aikaa ku Sera toipuu. Pääseepähän seki sinne taas pitkästä aikaa säheltämään.